Yhteystiedot

Itsenäisyyspuolueen Satakunnan piiri
Lena Wiksten, pj
Marjatta Herrala, siht
e-mail:
ipu.satakunta@gmail.com
Piirimme puhelin:
0414710292
358414710292

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:49977 kpl

Geopolitiikkako palannut?

(Kirjoitus on lisätty näille sivuille 27.5.2015.)

Presidentti Sauli Niinistön mukaan geopolitiikka on tehnyt paluun kansainväliseen politiikkaan.

Hänen mukaansa keskinäisriippuvuuteen perustuvassa maailmanjärjestyksessä ja globalisoituvassa maailmassa ajateltiin geopolitiikan olevan jo menneen talven lumia.

Ilmeisesti presidentti Niinistö tarkoitti geopolitiikan paluulla Ukrainan kriisiä ja sen vaikutuksia maailman tapahtumiin.

Sauli Niinistön  puheista huolimatta on kuitenkin niin, että perinteinen geopolitiikka ei ole koskaan kansainvälisestä politiikasta hävinnyt, ei edes globaalisaation ja "vapaakaupan" aikakautena. Oikeastaan ainoa muutos, jonka Ukrainan kriisi toi geopolitiikkaan on se, että Venäjä kokee, että sen elintärkeitä turvallisuuspoliittisia etuja yritetään horjuttaa ja myös se, että nykypäivän Venäjällä on taas sekä kykyä, että halua puolustaa omia etujaan vaikka voimatoimin.

Siksi juuri Suomesta katsoen voikin tarkkaamattomalle näyttää, että geopolitiikka on palannut maailmaan, mutta tämä on väärä johtopäätös.

Yksi maailma geopoliittinen polttopiste ja suurvaltojen etujen törmäyskohta vain osui nyt  lähialueillemmme Ukrainan konfliktin myötä. Geopolitiikka tuntuu palanneen lähialueillemme siksi, että NATOn ja EU:n laajeneminen itään kohtasi ensi kertaa vahvaa vastustusta ja kriisi kärjistyi aina sotaan asti.

Suomesta katsottuna ja vahvasti "länsimieliset silmälasit" päässä on voinutkin ehkä näyttää siltä, että geopolitiikka oli hävinnyt kartalta Neuvostoliiton sortumisen jälkeen, mutta tämä tosiaan vaatii sokeutta ja yksipuolisuutta, jota ei luulisi presidentin tasoisella vaikuttajalla ulkopolitiikassa olevan.

 

Kun puhutaan kansaivälisestä politiikasta ulkopolitiikan johtajan taholta, olisi syytä ottaa objektiivisempi asenne ja katsottava mitä maailmassa on oikeasti tapahtunut. Pienen maan ulkopolitiikassa ei ole varaa turhaan idealismiin.

 

        Geopolitiikasta nykymaailmassa

Oikeastaan geopolitiikka on ollut kylmän sodan jälkeen erittäin vahvassa asemassa ja sitä on toteutettu enemmän kuin koskaan lähihistoriassa, sillä Neuvostoliiton sortumisen jälkeen alkanut aikakausi jätti Yhdysvallat maailman ainoaksi supervallaksi.

Yhdysvaltojen ylivoimaista sotakonetta onkin sen jälkeen käytetty röyhkeästi erilaisten geopoliittisten etujen ajamiseen ehkä useammin kuin koskaan ennen.

Sotia on USA:n ja "sivistyneen maailman" eli "lännen" " toimesta aloitettu valheellisin perustein mm. todisteita väärentämällä eikä kansainvälisestä oikeudesta ole välitetty tuolloin tuon taivaallista, jos YK:n turvallisuusneuvostoa ei olla saatu taipumaan aggressioiden puolelle.

 

NATOn vyöryminen itään ja entisiin neuvostotasavaltoihin on toisen osapuolen silmissä nimenomaan geopolitiikkaa. NATOn 90-luvun lopulla toteuttama Serbian pommitus ilman YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta sekä pommitusta seurannut Kosovon itsenäistyminen ja albaanien tukeminen olivat puhdasta geopolitiikkaa ja  myös vaarallinen ennakkotapaus kansainvälisen lain suhteen, jonka taustalla olivat paljon raadollisemmat tavoitteet kuin pyyteetön "humanitaarinen interventio" kuten sotaa hienosti nykyään kutsutaan.

 

Afganistanin sota, Irakin sodat, Libyan lentokieltoalueen muuttaminen pommitusoperaatioksi, juuri nyt pommisateessa oleva Jemen, Syyrian sota ym. ovat kaikki Yhdysvaltain ja sen liittolaisten kovin ottein käymää geopoliittista peliä, jossa omia etuja ajetaan häikäilemättä ja vastapuolta heikennetään valtioiden rajoista ja suvereniteetista piittaamatta.

Kiinan geopoliittiset tavoitteet Etelä-Kiinan merellä ja sen aluevaatimukset ovat geopolitiikkaa siinä kuin USA:n suunnittelema ja toteuttama Kiinan patoamispolitiikkakin.

Venäjän johtama Euraasian Unioni on talous- ja tulliliitto, mutta myös geopoliittinen projekti niin kuin Euroopan Unionikin.

Esimerkkejä olisi vaikka kuinka sillä lähes kaikilla maailman valtioilla on omia geopoliittisia tavoitteita ja suurvalloilla usein myös kyky toteuttaa niitä. 

 

       Oikea ratkaisu on puolueeton Suomi

 

EU:n ja euroalueen jatkuvalla laajenemisella on myös geopoliittisia syitä, kun EU:sta rakennetaan nopealla tahdilla suurvaltaa. EU:n sekä USA:n edustajien puuttuminen paikan päältä Ukrainan tapahtumiin sekä kansanjoukkojen yllyttäminen Ukrainan laillisen hallituksen ja presidentin kaatamiseen olivat nimenomaan röyhkeää geopolitiikkaa, jossa Venäjä, USA ja EU olivat osapuolina ja tavoittelivat Ukrainaa omaan leiriinsä tai ainakin yrittivät estää sen päätymisen vastapuolelle keinoja kaihtamatta. Valitettavasti myös Suomi oli ja on mukana Ukrainan kriisissä EU:n epäitsenäisenä osana. Tämä on jyrkästi kansallisten etujemme vastaista.

 

Tässä artikkelissa ei ole kuitenkaan tarkoitus tuoda esille taikka puolustaa Venäjän tai minkän muun suurvallan tai blokin näkökulmaa, vaan tarkastella maailmaa objektiivisesti, kuten on pakko, kun ulkopolitiikkaa käsitellään ja sen sisältöä suunnitellaan.

 

Kysymyksessä on Suomen kohdalla elintärkeä asia, koska oikeanlaisen ulkopolitiikan on oltava turvallisuuspolitiikkamme perusta, sillä me emme voi nojata voimaan emmekä vieraisiin lupauksiin maamme puolustamisesta kriisien sattuessa.

 

Suomen nykyjohdon vääristynyt idealistinen ulkopolitiikka on todella heppoista, kun se näennäisesti kansainväliseen lakiin ja sen kunnioittamiseen perustuvana vaatii sitä vain joiltain kiistojen osapuolilta ja toisten rikkoessa lakia se ummistaa siltä silmänsä.

 

Presidentti Niinistökin edustaa ulkopolitiikassaan sitä vallassa olevaa linjaa, jossa myyttisen ja aina oikeassa olevan "lännen" ja USA:n tekemiä hyökkäyssotia kutsutaan "humanitaarisiksi interventioiksi" ja sen tekemiä kansaivälisen oikeuden loukkauksia katsotaan läpi sormien.

Jos kerran nykyinen Suomi seisoo kansainvälisen oikeuden periaatteiden takana niin voimakkaasti, kuten on useiden ministerien suusta kuultu, miksi emme ole asettaneet pakotteita myös esim. USA:lle ja sen liittolaisille? Eihän tässä olisi mitään järkeä, mutta jos Suomen ulkopoliikkaa nyt johtavien idealistien idealismi olisi aitoa, niin näinhän heidän pitäisi tehdä.

Oikea johtopäätös maailman tilanteesta ja Suomen suhteesta siihen on se, että sen jälkeen, kun Suomelle parhaaksi todettu ulkopoliittinen linja eli puolueettomuus jätettiin, meidät on federalistien toimesta viety  vaaralliselle seikkailujen tielle, kun ulkopolitiikkamme on alistettu muiden kuin omiemme etujen ajamiseen ja meidät on asetettu konfliktien osapuoleksi.

On välttämätöntä palata EU:sta itsenäiseen Suomeen ja turvata puolueettomaan, itsenäiseen, ennakoivaan ja kaukonäköiseen omaan ulkopolitiikkaamme. Näin olemme aina viisaasti valmiina myös siihen, että geopoliittinen polttopiste voi olla myös lähialueillamme sen silti vaikuttamatta elintärkeisiiin kansallisiin etuihimme ja turvallisuuteemme.

                                                                                                                                 

Niko Aleksanteri Kauko